Travemunde-Lyypekki-Klempau 18.5

Helatorstaina ajelimme hissuksiin Travemundesta Lyypekkiin vajaan kahdenkymmen kilsan matkan. Pyöräilijöitä oli aivan valtavasti tuolla välillä suorastaan jonoissa ajettiin molempiin suuntiin. Ja pääosa sähköpyörillä. Tässä maassa näkyy olevan tosin suosittua ajaa avustuksella. Mutta tuleehan Suomi perässä pikku hiljaa tässä sähköpyöräasiassa.

Kaikki ihmiset moikkaili hymyillen. Ekaa 'Moin' -huutajaa ihmettelin kovin et mistä hän meidät suomalaiseksi tunnisti, mutta tajusinkin nopeasti et saksalainen moikkaa 'moin' -sanalla. Ja pyöräteillä näytti olevankin mukava tapa tervehtiä vastaantulevia kollegoita. Kotoisaltahan se tuntui huudella moi -tervehdystä kaikille.

                                            Kiva tervehdyssana Saksassa

            

Ensimmäinen saapuminen Lyypekkiin, jossa sitten reissun lopuksi vietimme parin päivää, ja tutustuimme kunnolla viehättävän vanhan kaupungin nähtävyyksiin. Mutta niistä myöhemmin blogissa lisää.

                                                             Saapuminen Lyypekkiin                                              

Jäimme pyörimään ns. kaupunkiloman tyyliin vanhaan keskustaan. Lyypekissä oli kaunis sää ja ihmisiä valtavasti liikeellä kun oli helatorstai. Todella eloisaa kaupunkielämää pienekössä vanhassa kaupungissa, katusoittajia, ulkoilmakonsertteja yms. Pari tuntia katselimme Lyypekkin kaupunkia sekä nautimme vielä flammenkuchenia olusen kanssa välipalaksi vilkaan kävelykadun varrella.  Hupaisaa oli et Veijo ei pitänyt tuosta ensimmäisestä tutustumisesta flammenkuchniin, ja pääsi vasta myöhemmin makuun kun söimme toisen kerran paremmin valmistetun version kyseisestä eväästä.

                                                           Raatihuoneen tori

                                                           Lyypekin vanha kaupunginportti Holstentor

Matkamme jatkui kohti Landhotel Klembauta Lyypekki-Elbekanavan rantaa pitkin. Kanavanranta on hiekkatietä, mutta eipä tuo haitannut, koska meillä on pyörissä aikamoisen paksut renkaat ja isoa hyötyä tulee myös etupään jousituksesta. Osoittautui että, kanavanrannat on tasaista väylää ilman mikäänlaista mäennyppylää ja että kaikki palvelut puuttuu. Pyöräilijän täytyy osata varautua eväillä, jos aikoo pelkästään kanavaa seurailla. Siellä olikin kiitettävästi picnicpöytiä- ja penkkejä tarjolla. Mutta tosin meiltä puuttui eväät ensimmäisenä ajopäivänä, niinpä jossain vaiheessa nousimme teiden varsille löytääksemme kahvilan tai jotain. Tuli selväksi heti alkuun, että myös kahvi- ja taukopaikat puuttuivat useimmiten pikkukylistä, ja eikä me myöskään nähty mitään kauppoja ekana päivänä. Ja tosin helatorstaina ne olisivatkin olleet kiinni. Saksassa kun sentään edelleen pidetään uskonnollisesta perinteestä kiinni ja pyhitetään lepopäivä. 

Perille päästyämme Hotelli Klempaun yhteydessä oli italialainen ravintolasta Leonardo, josta sai erinomaista ruokaa. Jopa niin erinomaisen makuista lasangea, että Veijolle pisti pieni annoskateus. Mikä ei todellakaan ole hänelle tyypillistä.

                                                                     Verottajan koura iskee 😋

Landhotel Klempau oli tavattoman selkeä ja siisti kokonaisuus. Olimme jostain syystä vahingossa varanneet superior -luokan huoneen, joten tilaa riitti. Maksun yhteydessä rouva kertoi, että meiltä peritään vain standard -huoneen hinta. Jäi kyllä epäselväksi, jotta miksi näin ystävällisesti hintaa laskettiin. No säästimme muutaman kympin kustannuksista, joka on aina tietty tervetullutta.