Bleckede-Tespe-Klempau 26.5

Bleckedestä jatkoimme leppoisaa tahtia polkien kohti Geesthachtia. Päivämatka olikin vaan alle nelikymppinen, 38 km. Mutta jostain syystä oli minulla aika raskas polkea, joten olin siihen kovin tyytyväinen matkan lyhyyteen. Mutta kuitenkin koin nopean toipumisen perille päästyämme aika varhain iltapäivällä. Ajelimme leppoisasti ja nautimme Lauenburgissa päiväkaffet omin voilevin, kun oli sattunut jäämään edelliseltä illalliselta tähteitä.

Hotellime Elbblick Geesthachtissa oli aivan Elben rannalla. Sijainti mitä mainioin. Sattui vielä tosi kiva aurinkoinen läpimän puoleinen iltapäivä, joten nautimme pientävälipalaa läheisellä purjehdusseuran  ravintolan terassialla. Kyllä kelpasi aurinko ja lämpö usean kylmemmän päivän jälkeen, tuntui oikein lomalta ;).

Kuva Flammenkuchenista??? ONKO

                                            Hotel Elbblick Elben rannalla Tespessä

Toisen kerroksen huoneemme ikkunasta Elbe -näkymän lisäksi pääsi lähestulkoon kurkkamaan pääskysenpesään, jonka juuri kuoriutuneita poikasia emolintu ahkerasti ruokki. Kiva luontoelämys kun citymiljöössä pääsee tarkkailemaan aitiopaikalta pesintää.

                                                                               Pääskysenpesä huoneemme ikkunasta

Aamulla jatkoimme matkaa kohti Klempauta. Tällöin jätimme jäähyväiset hotelillemme jonka sijainti oli ihanasti Elben rannalla. Samalla jätimme jäähyväiset Elbelle kun suuntasimme kohti Klempauta. 

Päivämatka Landhotel Klempauhin oli noin 54,86 kilsaa ja helteisessä säässä taivalsimme tuota matkaa  3 tuntia 35 minsaa, ja olimme kivasti perillä jo kahden maissa lauantai-iltapäivänä. No mutta aina ei kommeluksilta välty millään. Olimme tehneet kyllä varauksen oikealle päivälle, mutta kuinka ollakaan väärälle kuukaudelle. Respan neiti pahoitteli kovasti, ja kun hotelli oli täyteen buukattu, hän soitti naapurikiinteistön Hotel Thormähleniin. Meille järjestyi majoitus todellakin ihan naapurista, onneksi. Koska muuten olisi helposti tullut useita kymmenien kilsojen yösijan etsintä aina Lyypekkiin saakka. No onni onnettomuudessa. 

Hotel Thormählen osoittautui oikein viehättäväksi juuri remontoiduksi ja tasokkaaksi majoitukseksi. Ravintola oli siestalla, mutta respan tyttö tarjoili meille terassille jäätelöt ja oluset ensimmäiseen nälkään, hieman erikoinen lounas. Päivällisen nautimme Landhotel Klempaun yhteydessä olevassa italialaisessa ravintola Leonardossa, jonka olimme menomatkalla loistavaksi todeneet. Ainakin heidän lasangne oli aivan huippu. 

Huoneemme ikkunasta näkyi aikas lähellä pylvään nokassa haikaranpesä, joka innosti Veijoa kyttääleimään huippuotosta perheestään huolehtivasta haikarasta kännyn kameralla. haikarat oli viihdyttäviä, mutta mielestäni vielä enemmän olivat viihdyttäviä hurmaavat alpakkakaverukset, joiden aitaus oli ihan hotellin vieressä. Etenkin toinen joka oli hunajanvärinen somistuksena valkoiset nilkkasukat ja valkoinen pörröpää. Oikein soma oli  myös toinen kauttaaltaan tumman ruskea otus.

Hotel Thormählenissa nukuimme molemmat ehkä reissun parhaan yön, laitoimme ikkunan auki hengitimme raikasta maalaisilmaa.